Historiaa

Putkimiesliiton historia ja osaston synty

Suomen Putkimiesliiton perustava kokous pidettiin Tampereella 18.6.1950.Uutta liittoa eivät muut järjestöt tunnustaneet. Sitä ei hyväksytty SAK:n jäseneksi, eikä se saanut myöskään sopimusoikeuksia, jotka säilyivät Metallityöväenliitolla. Tilanne oli varsin kummallinen, koska enemmistö putkimiehistä kuului Putkimiesliittoon, mutta palkkaneuvottelut kävi Metalliliitto, jonka jäseniä oli vain pieni osa putkiasentajista.

Joulukuun alussa 1957 järjestettiin Helsingissä Koiton talossa Putkimiesliiton ylimääräinen edustajakokous, jossa yksimielisesti jäsenäänestykseen pohjautuen päätettiin lakkauttaa liiton toiminta 1.1.1958 ja liittyä Rakennusliittoon tai silloiseen Rakennustyöväenliittoon.

Rakennustyöväenliittoon siirryttäessä alan sopimusoikeudet saatiin myös mukaan. Tehdyn sopimuksen mukaan Rakennustyöväenliittoon siirtyi myös kaksi putkimiesten toimitsijaa. Järjestäytyminen alkoi kasvaa, esim. v.1962 putkimiehiä oli 3500, joista Rakennusliittoon kuului noin 75 % ja Metallityöväenliittoon 25 %.

Oulussa Putkityöntekijäin ammattiosasto niminen yhdistys perustettiin 20.6.1950. Puheenjohtajana tilaisuudessa toimi Otto Emil Kokkonen ja sihteerinä Johannes Ilmari Hirvonen. Yhdistyksen hallitukseen valittiin em. lisäksi Lauri Teodor Myöhänen, Väinö Henrik Anttila ja Veikko Johannes Kjellman. Liittokokousedustajina ovat osastostamme olleet vuodesta 1987 seuraavat henkilöt: vuonna 1987 Pentti Peltola ja Pertti Snicker, vuonna 1991 Pentti Peltola ja Pertti Snicker, vuonna 1995 Pertti Snicker ja Kauko Jämsä, vuonna 2007 Pertti Snicker, vuonna 2011 Pertti Snicker. Liittohallituksessa on toiminut valittuna henkilönä liittokokouskauden 1999 - 2003 sekä 2007 - 2011 Pertti Snicker. Valtakunnallisessa putken jaostossa ovat olleet Pentti Peltola, Pertti Snicker, Kauko Jämsä ja Erkki Vaara.

Putkialan hinnoittelu painettiin neuvottelukierrosten jälkeen kirjaksi, jota kutsuttiin lempinimellä ”Mustakirja”. 80-luvun loppupuolella, niin työnantaja- kuin työntekijäpuolella alettiin kokea kirja aikansa eläneeksi. Kirjahinnoitteluhan perustui mahdottomaan määrään eri artikkeleita kuten hitsaukset, juotokset, yli tuuman osat, poraukset, kannakkeet, nousujohdon kytkennät ym. Mustan kirjan aikana (v. 1983) saatiin erikoistalolisä, joka perustui rakennuksen pääasialliseen käyttöön. 1989 tuli voimaan normihinnoittelu ja jos edellistä kirjaa kutsuttiin mustaksi kirjaksi, niin tämä kirja oli ”Hopeinen kirja” johtuen kirjan kansien väristä. Tämä uusi hinnoittelu oli aikalailla suora kopio Ruotsissa noudatettavasta hinnoittelusta, joka pohjautuu eri artikkeleiden siirrosta asennettuun putken metrihintaan.

Uusi normihinnoittelu hylättiin ensimmäisessä jäsenäänestyksessä, johtuen heikosta jäsentiedottamisesta. Jäsenten keskuudessa kiersi oletus, että uusi hinnoittelu oli yksinomaan työnantajapuolen keksintö. Kun tämä käsitys saatiin oikaistua ja normituntikertoimeen lisää rahaa, tulos hyväksyttiin. Uusi normituntihinnoittelu tuli myös eristyshinnoitteluun.

1990-luvun alussa tuli lama eli hinnoittelun uusiminen tapahtui – voisiko sanoa – kreivin aikaan.

1998 syntyi putki- ja sähköalojen yhteinen Talotekniikka-alan sopimus. Sopimusta ajoivat voimakkaimmin ns. monialayritykset, joilla oli toiminnassaan, niin putki-, sähkö- kuin ilmastointiasennukset. Sopimus piti sisällään aikapalkkojen yhdistämisen ja kun sähkön aikapalkat olivat korkeammat kuin putken, eikä sopimuksen mukaan kenenkään palkka laskenut, pystyimme aikapalkalla työskentelevien palkkausta nostamaan.

2002 värikkäiden vaiheiden jälkeen putki- ja sähköalojen lakkouhan alla valtakunnansovittelijan toimistossa todettiin tämä ”avoliito” päättyneeksi. Syynä olivat liittojen erilaiset toimintatavat, joita ei molempien osapuolten jääräpäisyyden vuoksi saatu soviteltua.

Ilmastointiala

2008 saatiin ilmastointialan hinnoittelu sitovasti työehtosopimukseen. Ilmastointiasentajathan ovat kuuluneet pääsääntöisesti metalliliittoon vaikka työt ovat olleet rakennuksilla. Iv-asentajien edunvalvontaan ei metallissa ole juuri panostettu, heidän vähäisen määrän vuoksi. Pohdinnan tämän epäkohdan korjaamiseksi aloitti Kauko Jämsä jo 70- luvulla (osastomme 393 puh.johtaja 1989 - 2005). Pohjois-Suomessa oli eräillä iv-alan liikkeillä käytössä, niin kutsuttu Marjamaan hinnoittelu. Tämä hinnoittelu pohjana Kauko alkoi -90 luvun alussa muuntamaan sitä tähän päivään soveltuvaksi normihinnoitteluksi. Tätä hinnoittelua ryhdyttiin tuoman myös liitossamme esiin ammattialan jaostossa ja näin sille saatiin tunnettavuutta ja lopulta vietyä neuvottelupöytään. Rakennusliito sai sopimusoikeuden ilmastointialalle, jonka jälkeen hinnoittelu saatiin kokeiluna sopimuksiin ja vuonna 2008 sitovana. Tämä oli mahdollista Kaukon tinkimättömän uurastuksen tuloksena, ilmastointialan saamiseksi Rakennusliiton sopimukseen. Tässä työssä huomattavan avun ja tietämyksen on antanut Eero Maarala, pitkäaikaisen ilmastointiasentajan kokemuksella.

Urakka työnä tehdään noin 50% verrattuna tuntityönä tehtävään työhön putkialalla. Liukumia ei hinnoittelussa ole koskaan tunnettu ja tämän vuoksi se on pysynytkin ajan tasalla.

Työehtosopimus samoin kuin hinnoittelumme putkessa, ilmastoinnissa ja eristyksessä vaativat jatkuvaa kehittämistä ja parantamista.

Kirjoittaja  Pertti Snicker.